XR-ulkoilusovelluksen konseptointi ja käyttäjätutkimus

Konteksti

Vapaammin ideoituna HTI800-kurssin projektina ryhmämme (nimeltään “TigARs”) suunnitteli AR-teknologiaa hyödyntävän ulkoilusovelluksen, jonka tavoitteena oli kannustaa käyttäjiä liikkumaan luonnossa. Konsepti mahdollisti valmiiksi luotujen luontoreittien seuraamisen, ja hyödynsi AR- ja ääniominaisuuksia luontokokemuksen rikastamiseksi – käyttäjälle kerrottiin lisätietoa luonnosta reitin varrella, ja reittejä pystyi valitsemaan omien mieltymysten mukaan.

Oma rooli ja prosessi

Suunnittelin haastattelukysymykset ja kirjoitin moderaattorin skriptin haastatteluja varten, ja vastasin muutenkin projektin ideoinnista ja käyttäjätarinoiden laatimisesta. Koska toimivaa demoa ei ollut vielä saatavilla, hyödynsimme haastatteluissa graafisia user storyja – sarjakuvamuotoisia käyttötarinoita kahdesta persoonasta (Tomi ja Laura), jotka havainnollistivat konkreettisia käyttötilanteita sovelluksen kartta- ja metsäntutkimisominaisuuksista. Olin mukana suunnittelemassa näitä käyttötarinoita, vaikka itse kuvitus tehtiin ryhmässä toisen toimesta.

Toteutin useita käyttäjähaastatteluja ryhmän yhteensä neljästä, ja osallistuin tutkimusaineiston analysointiin. Tavoitteena oli ymmärtää sekä ulkoilutottumuksia yleisesti että reaktioita konkreettisiin sovelluksen ominaisuuksiin.

Keskeiset löydökset

Karttaominaisuus koettiin johdonmukaisesti hyödylliseksi – se madalsi kynnystä lähteä ulkoilemaan ja auttoi löytämään omalle tasolle sopivia reittejä. Metsän tutkimis- ja AR-ominaisuuksien vastaanotto sen sijaan vaihteli selvästi haastateltavien välillä: toinen koki ominaisuuden hyödylliseksi erityisesti tuntemattomilla reiteillä uusien luontokohteiden löytämisessä, kun taas toinen piti sitä vähemmän tarpeellisena ilman kunnollisia AR-laseja ja koki puhelimen käytön luonnossa itsessään häiritsevänä luontokokemukselle. Sama vaihtelu näkyi ääniominaisuudessa: hyödyllisyys riippui pitkälti siitä, käyttikö haastateltava ylipäätään kuulokkeita arjessaan. Haastatteluissa nousi esiin myös käytännön kysymyksiä, kuten tiedon ajantasaisuus ja sovelluksen mahdollinen ansaintamalli.

Lopputulos ja oppi

Projektin lopputuloksena syntyivät rautalankamallit, konseptiesitys, pieni tekninen demo sekä projektivideo. Graafisten user storyjen käyttö haastattelujen tukena osoittautui toimivaksi tavaksi kerätä konkreettista palautetta ominaisuuksista ilman toimivaa prototyyppiä – opin tästä, että käyttäjätutkimuksen menetelmiä voi ja kannattaa soveltaa luovasti, kun perinteinen prototyyppi ei vielä ole valmis. Projekti vahvisti myös laajemmin samaa suuntaa, jonka olen huomannut muissakin projekteissani: erityinen kiinnostus käytettävyys- ja käyttäjätutkimukseen. Se herätti myös kiinnostuksen pohtia luontoa teemana mahdollisissa tulevissa projekteissa – yksi monista suunnista, joita haluan pitää auki urani alussa.