Pelillistetyn näyttelykokemuksen suunnittelu ruokahävikin vähentämiseksi

Konteksti

Kurssiprojektina suunniteltiin yhteistyössä asiakkaan Forum ViA:n (Visions for Sustainable Action) kanssa pelillistetty näyttelykokemus, jonka tavoitteena oli lisätä koululaisten tietoisuutta ruokahävikistä ja ylläpitää kiinnostusta näyttelyn sisältöihin. En tiedä, minkälaiseen lopulliseen ratkaisuun asiakas päätyi, sillä näyttely toteutettiin ulkomailla vasta kurssin päättymisen jälkeen – tämä case study kuvaa ryhmämme suunnittelemaa konseptia.

Oma rooli ja prosessi

Ryhmämme haastatteli Forum ViA:n edustajia ymmärtääksemme asiakkaan tavoitteita ja näyttelyn kontekstia. Koska suoraa kontaktia kohderyhmään (koululaiset) ei ollut, kohderyhmätietoa kerättiin muuta kautta, esimerkiksi opettajien näkökulmien pohjalta. Osallistuin näihin asiakashaastatteluihin ja laadin käyttäjätarinoita näyttelykokemuksen tueksi. Analysoin pelillistämisen mahdollisuuksia käyttäjien sitouttamisen ja oppimiskokemuksen tukemisessa, ja ideoimme ratkaisun, jossa fyysinen näyttelytila ja mobiiliteknologia yhdistyvät: konsepti perustui fyysisten esineiden tai QR-koodien skannaamiseen mobiilisovelluksella, mikä toi näyttelyyn interaktiivisen, tutkivan kerroksen perinteisen katselukokemuksen rinnalle.

Suunnittelin rautalankamalleja sekä ratkaisuja palautteen keräämiseksi lapsilta osallistavalla tavalla, ja ideoin fyysisen näyttelytilan ja mobiiliteknologian yhdistäviä ratkaisuja osana käyttäjäkeskeistä suunnitteluprosessia.

Keskeiset löydökset

Asiakashaastattelut auttoivat rajaamaan, millainen pelillistämisratkaisu tukisi näyttelyn opetustavoitetta ilman että se veisi huomion pois itse sisällöstä. Fyysisten esineiden/QR-skannauksen kaltainen mekaniikka tunnistettiin lupaavaksi tavaksi rohkaista koululaisia tutkimaan näyttelyä aktiivisesti sen sijaan, että he vain kävelisivät sen läpi passiivisesti.

Lopputulos ja oppi

Projektin lopputuloksena syntyivät rautalankamallit ja konseptikuvat, jotka esiteltiin asiakkaalle esityksen muodossa. Koska en tiedä, miten Forum ViA lopulta toteutti näyttelyn ulkomailla, en voi sanoa, kuinka paljon konseptistamme päätyi lopulliseen ratkaisuun – tämä on hyvä muistutus siitä, että opiskelijaprojekteissa oma työ ei aina jatku näkyväksi asti loppuun saakka. Projekti kuitenkin vahvisti taitojani asiakastarpeiden tulkinnassa epäsuorasti kerätyn tiedon pohjalta (kohderyhmä, johon ei ollut suoraa pääsyä) sekä pelillistämiskonseptien ideoinnissa fyysisen ja digitaalisen yhdistävissä ratkaisuissa – aihe, joka linkittyy myös diplomityöni aiheeseen liikuntasovellusten pelillistämiselementeistä.